Oih ja voih! Neuleita ei voi esitellä, kun niitä ei edes valmistu. Jäiden lähtöä voi sentään ihastella, tässä meidän rannalla on enään ihan vähän jäähilettä. Odoteltiin innolla, josko luistelukentälle jääneet kiekot ja yksi maila ajautuisivat jäälauttojen mukana rantaan, mutta taisivat seilata tuonne kaislikkoon.
Oma kolmen viikon työpestikin alkoi mukavasti; ensimmäisen päivän ehdin työskennellä, kunnes ärhäkkä jälkitauti kaatoi loppuviikoksi petiin. Kohtalon ivaa, etten sanoisi...Näinhän käy väistämättä, kun työnteossa on yli 10 vuoden tauko;)
No, tämä viikko alkoi paremmin ja nyt on hetki aikaa istua tässä koneella. Pienin hoitolapsi nukkuu ulkona vaunuissa ja oma kuopus sisällä. En muistanutkaan, kuinka sitä koko ajan vahtii ikkunasta pihalle, että ei kai se pikkuinen vaan putoa vaunuista, kyllä tämä "varpaillaan" olo työstä käy. Ja kohta saapuvat eskarilainen ja koululaiset, kyllä siinä iltaseitsemään asti riittää vilskettä, silloin viimeinenkin ei-oma lapsi kotiutuu.
Kuten sanottua, neulerintamalla on tosi hiljaista. Äidille aloitin lahjaksi Fifi-huivia, en kyllä tykkää mallista kovinkaan, mutta äidille se passaa mökkihuiviksi vallan mainiosti.
Kommentit