Äsken oli käytävä hieman tuulettumassa sauvakävelylenkillä, sillä niin suuri harmitus valtasi mielen tuon jääkiekkofinaalin jälkeen. Ehkäpä se hopea jo huomenna tuntuu upealta, olihan Suomen pelaaminen sinänsä aivan taiturimaista ja ennenkaikkea nautinnollista katseltavaa.

Olympiatyönä ollut Mystery Shawl 1 valmistui myös ajoissa, torstai-iltana päättelin silmukat. Kuinkas ollakaan, samalla kun seuraa telkkaria, niin jotakin menee pieleen. Eli reunasta tuli aivan liian kireä, joka sitten hankaloitti pingotusta. Siitäkin pienen tuskastumisen jälkeen selvittiin ja nyt huivi on ollut viikonlopun hiplattavana. Esikoinen ihastui siihen niin, että vain huokailee ja miettii, että kukahan hänelle sellaisen neuloisi:)

Lankaa (Wetterhoffin Silvia-silkkivillalanka) kului hieman vajaa 50g, eli toista vyyhtiä ei tarvinnut aloittaa ollenkaan. Huivi on näinollen aivan henkäyksen kevyt ja langan silkki tuo ihana kiillon. Huivi  ei ole kovin iso, vaikka tuossa esikoisen päällä melko suurelta näyttääkin, mitat ovat 150cmx65cm. Puikkokoko 3mm ja tämän urakan myötä rakkauteni bambupuikkoihin syveni entisestään;)

Nyt tuntuu hieman tyhjältä, myös sen puolesta, että olympialaisia tuli seurattua melko tiiviisti. Näin ei ole aikaisempina vuosina ollut ja myös siksi tämä oli ainutlaatuinen kokemus. Puhumattakaan siitä tunteesta, joka syntyi, kun tiesi,että ympäri maailman neulottiin ja taisteltiin aikaa vastaan. Aikas mahtavaa!