Tässä on viime aikoina ollut rutkasti muutakin puuhaa kuin neulomista. Aloitimme remontoimaan alakertaa runsaan 8 vuoden jahkaamisen jälkeen. Se on tähän saakka toiminut sekalaisen romun varastona ja saunaankin on pitänyt tassutella varovasti pientä raivattua väylää pitkin. Puhumattakaan hetkistä takan ääressä, siinä on romantiikka kaukana, kun ympärillä pursuaa jos minkäkinlaista vitkutinta ja niin "tarpeellista" tavaraa.

Muutaman kaatopaikkareissun jälkeen tila saatiin tyhjäksi ja ehostus alkoi. Mies laittoi liuskekivilattian ja minä tein sitä mitä osasin,lähinnä maalailin.Vielä ei olla lähelläkään valmista, tahti on hidasta, ehkä osasyyllisinä nuo neljä apulaista. Mutta hiljaa hyvä tulee ja lopussa kiitos seisoo... minulle on luvassa oma käsitöille pyhitetty huone!

                              6898.jpg

Mutta mikä tässä jutussa nyt on hassuinta, niin se, että kun kerrankin pensselinvarteen saatiin tartuttua, niin hieman yllättäen tarjoutuikin mahdollisuus muuttaa toiseen paikkaan. Olen nyt niin pyörällä päästäni (normaalia enemmän), että hiukan nyt täytyy pysähtyä ja miettiä. Harmittaahan tuo, että kunnostaa taloa ja sitten ei pääse oikeastaan nauttimaan työnsä tuloksista. Tässäpä sitä riittää pohtimista, jopa niin, että neulomuksetkin takkuilevat ja virheitä riittää...