Löytyipäs sopiva rako kirjoitella tännekin. Niin paljon on sattunut ja tapahtunut, vaikkei viime postauksesta ole vielä kuukauttakaan. Asiat ovat todellakin heittäneet häränpyllyä :)

Ette varmaan olisi arvanneet, että meidän kansakouluelämä jää näin lyhyeen ja nyt olemme palaamassa pikkuhiljaa "kotiin". Niin se vain nyt on. Niinkuin otsikko jo antaa ymmärtää, kaikenlaisia arkielämän pikku vastoinkäymisiä alkoi ilmetä heti ensimmäisestä illasta lähtien. Talohan ei alunperin ollut meille vieras, vaan enemmän ja vähemmän tuttu jo 10 vuoden ajalta. Mutta, mutta.... kaikkea ei tiedetty tai edes osattua kysyä, lähdettiin vain tuulispäänä muuttamaan. Talon muuttaminen meidän perheelle toimivaksi vaatisi niin paljon aikaa ja rahaa, että tässä elämäntilanteessa se ei olisi mahdollista.

Mutta onpahan kokeiltu ja eihän tuo koulu tuosta näillä näkymin mihinkään karkaa, voihan siellä käydä viettämässä vaikka hiljaisuuden retriittiä! Siellä todellakin on tosi rauhallista.

Ja nyt koitti tilaisuus kohentaa paremmin tätä omaa kotia. Olohuoneen lattia oli huonossa kunnossa ja olimme ajatelleet hioa ja lakata sen vasta lasten kasvettua, mutta nythän se onnistui mitä parhaiten, kun huonekalut on "evakossa".

Tässä äsken ottamani kuva, huomanna pääsee lakanlevitys-puuhaan. Hauska istuskella täällä itsekseen, mies ja lapset ovat siellä koululla ja tietokone yhteyksineen täällä kotona. Kotiäidin ylellisyyttä tämä rauha!

Ja neulomuksista ei tälläkään kertaa kuvia. Niitä on kyllä tekeillä useampaakin laatua, mutta esille tulevat vasta valmiina.