Kiitos jouluntoivotuksista!

Neulottuja joululahjoja en aio esitellä, sillä niitä ei sitten valmistunut yhtä enempää. Jo kuusi viikkoa kestänyt sairastelu on vienyt mehut tästä mammasta niin perusteellisesti, että luovutin neulomusten suhteen ja keskityin vain joulun laittoon muilta osin.

Mutta nyt alkaa jo sen verran helpottaa (ääntä ei tosin meinaa kurkusta tulla, helpotus lapsille...), että olen jotakin jaksanut viimeistellä.

Aloittelin tuossa syksyllä tuota Mystery Shawl kakkosta, mutta totesin sen olevan hiukan liian hankala ensimmäiseksi kolmiohuivi-kokeiluksi. Joten siirryin samaisen mysteerin ykkösversion pariin. Lankana viininpunainen Kitten Mohair ja puikot 4mm. Voi kuinka tuo pitsineule on ihanaa neuloa, sen jälkeen sukan kutominen tuntui toisi tylsältä! Ainoa haittapuoli oli, että kuvion seuraaminen vaati minulta sen verran keskittymistä, että tein sitä vasta iltamyöhällä lasten nukahdettua.

Yllä kuva huivista pingotettuna, styrokslevy olikin oivallinen alusta sitä varten.

Lankaa kului kaksi kokonaista ja noin puolet kolmannesta kerästä. Tarkoitus oli antaa huivi syntymäpäivälahjaksi anopille, mutta raaskiiko kukaan luopua "esikois-kolmiohuiveistaan" ? Täytyy vielä mietiskellä...

Sain myös äidin joululahjasukat valmiiksi. Ohjeena mainio Nukkumaijan unisukat Ullasta , lankana Asa Gjestal Spinnerin Maija-villasekoite ja ensimmäinen bamnusukkapuikkotyöni 3mm puikoilla. Tein hiukan ohjetta suuremmat, hiukan tuo varsi on löysän oloinen, mutta muuten mukavat jalassa. Toivon mukaan äitikin tykkää!

Ja lopuksi haluan vielä näyttää nämä.

Mieheni harrastaa hopeakorujen tekemistä ja on tähän saakka väsännyt lähinnä ketjuja. Esikoinen pyysi häntä tekemään kavereilleen korvakorut joululahjaksi ja tällaiset hopeakilluttimet lasihelmien kera päätyivät tyttöjen paketteihin.