Useammassa blogissa olen rivien välistä lukenut, että neulominen ei oikein maistu. Sama juttu täälläkin. Liekö sitten tuo auringonvalo syynä siihen, onhan aivan ihanaa välillä temmeltää ulkona kuin istua sisällä ja neuloa. Toisaalta nämä talviset neulemallit eivät innosta yhtään ja uusia keväisiä malleja vielä odotellaan.

Yksi juttu kyllä iski niin lujaa, että se on ehkä ihan pakko toteuttaa. Tämä villatakki on juuri sitä, mistä olen haaveillut. Ihanan lapsuuden ajalta muistan äidillä olleen aikalailla vastaavanlaisen takin ja mieskin sanoi hänen äidillään olleen myös tuollaisen. Silloin ne taisvat olla hiukan pidempiä ja taskullisia, harmi, ettei tähän hätään taida löytyä kuvia... olisi ollut mukava vertailla:) Lankavalinnan kanssa on ongelmia, väri on tietysti luonnonvalkoinen, mutta siihen se sitten jääkin. Nettikaupoissa selailin ja punnitsin vaihtoehtoja, enkä tullut sen viisaammaksi. Täytyy vielä pohdiskella.

Esikoiselle aloitin Novitan nuorisoextran ohjeella neuletakkia.

Minun pedantti luonteeni kärsii tuon neulomisesta! Värinvaihtokohdat ovat rumia ja etukappaleiden raidat ovat tietenkin eripaksuisia takakappaleeseen verrattuna. Mutta sen verran laiskottaa, että näin helpolla kun saa raitoja, niin ei auta valittaa...ja kun tyttö nimenomaan halusi tästä langasta ja tällä mallilla takin, niin kai sen täydellisyyden tavoittelunsa voi hetkeksi siirtää syrjään. Tuon Starskyn parissa saa sitten vastineeksi varmuudella koetella hermojaan;)

Suurkiitos kaikille olympiahuivia kehuneille!