Tämä teksti sisältää harmitusta ja turhautumista.

Kaikki alkoi halusta neuloa tuo ihanainen Starsky. Ohje oli suhteellisen helpon tuntuinen näin aloittelevalle englanniksineulojalle. Lanka neuleeseen oli helposti saatavilla ja puikotkin valmiina. Sopiva neuletiheys oli hiukan hakusessa, mutta alkukangertelun jälkeen sekin selvisi.

Neulominen alkoi joutuisaan, mallikuvion seuraaminen oli helppoa ja valmista tuli nopeasti.

Ensimmäinen vastoinkäyminen alkoi langasta.

Luulin aluksi, että vain yksi kerä oli huonolaatuinen. Tarkemmin asiaa tutkittuani selvisi, että kaikki työhön varaamani kerät olivat enemmän tai vähemmän huonolaatuisia. Siis 1,2 kg sekundaa priiman  hinnalla.Voi harmitus! Langassa siis oli yksi säie solmittu useasta eri kohdasta, niin että esim. toisen etukappaleen resorin matkalla oli jopa 10 solmua. No, tästä lisää myöhemmin.

Langasta huolimatta neulominen sujui siihen asti hyvin, kun tuli hihojen vuoro. Epäilin hiukan ohjetta, koska hihasta tuntui mittojen mukaan tulevan todella pitkä. Koska kuitenkin olen kiltti ja aina noudatan ohjeita tunnollisesti, annoin puikkojen laulaa. Tuloksen saattaa arvata, hiha olisi sopinut paremmin orangin kuin ihmisen käteen. Joten ensimmäinen purkutuomio tämän työn aikana.

Tässä välillä aloin jo miettiä kauluksen neulomista. Ihan ei ohjeen englanti auennut minulle, joten järkeilin tarvitsevani ainakin 120 cm pyöröpuikon. Joten sellainen tilaukseen.

Eilen sitten Sirpale esitteli valmiin ja täydellisen Starskynsa. Voi, kuinka se on ihana! Samalla selvisi, että ehkä noin pitkä pyöröpuikko on liioittelua...

Suurin vastoinkäyminen koitti eilen illalla. Katselin Knittyn sivulla ohjetta paremmin, omasta tulosteestani puuttuu näet hiukan reunasta tekstiä. Ja mitä pirkaletta siellä olikaan , ohjetta oli korjattu! Sinänsä hyvä asia, mutta minä enemmän innokkaana kuin älykkäänä neulojana olin vain sokeasti tuijottanut ohjetta, miettimättä lainkaan miltä tekele näyttää.

Kuvasta varmasti hahmotatte tuon häpeällisen mokan. Joten oikea etukappale lähtee sekin tänään purkuun, puhumattakaan toisen kerran aloitetusta hihasta, jossa siinäkin oli tullut hiukan ohjeenmuutosta.

Mitä tästä opin? Ainakin sen, että on kakkamaista purkaa tuntikausien työ ja ehkä hiukan hävettää se, että en tarkemmin paneutunut ohjeeseen, vaan annoin neulomisen ilossa mennä vaan... Ehkäpä saatan projektin loppuun rauhallisemmin ja varmemmin.

Niin, se langan kohtalo. Novitan laaduntarkkailuun soitin ja hyvitys kera selittelykirjeen saapui tänään.

Kuusi kerää Woolia, ei ehkä iham lempiväriäni, mutta pikkutytölle tuosta voi jotakin kehitellä. Kuvassa myös tuo kilometripyörö, nähtäväksi jää tarvitseeko sitä lainkaan.