Ei oikein nappaa nuo jouluneulomukset ja muutenkin  väsyttää niin vietävästi . Sairastelu on vienyt voimat ja tämä vuoden lopun harmaus ja pimeys käy vuosi vuodelta vaikeammaksi kestää. Tulisi edes enemmän lunta, se jo auttaisi. Mutta kokemuksesta tiedän, että jo tammikuun lopulla helpottaa, kun aurinkokin vilahtelee tiheämpään.

Lyhyen valitusvirren jälkeen voin todeta, että kyllä silti odotan joulua, vaikka olo onkin apea. Joulu on minulle vuoden tärkein juhla, vaikka olenkin perheestämme ainoa "kirkkoon kuulumaton". Näin vanhempana se lapsuuden joulutunnelman saavuttaminen onkin hiukan työn takana, mutta viimeistään paria yötä ennen aattoa on minullakin mieli hyvä, lämmin ja hellä :)

Tämä postaus jääkin näin lyhyeksi, kuopus huutaa "leipää!", niin silloin on mentävä!

Lopuksi vielä kuopuksen sukat, jotka on pidetty jalassa heti siitä lähtien, kun sain ne eilen valmiiksi. Kaikkein kivointa on luistella pitkin lattiaa, vastalakattu lattiahan on hyvin liukas. Ilman suurempia kolhuja on selvitty! Isosiskolle(6v.) ehdotin loppukerästä myös sukkia, mutta hän vain nyrpisti nenäänsä ja totesi "Ei ton värisiä!". No, se siitä.