Nyt alkaa jo väsymys hellittää viikonlopun jälkeen. Ainoa sisarukseni, pikkuveli, vihittiin lauantaina Kustavissa, edestakaista matkaa täältä kertyi 700km. Neljän lapsen kanssa reissaaminen on elämys sinänsä, mutta yhtään kunnon riitaa ei edes syntynyt. Johtunee siitä, että tätä tapahtumaa oli odotettu jo vuoden verran ja matka oli siksi miellyttävä. Tytöt olivat morsiusneitoja ja poika hoiti sulhaspojan roolin varsin mallikkaasti.Vettä satoi taukoamatta, muuten tunnelma oli pakahduttavan ihana.Morsian oli kuin suoraan sadusta ja sulhanen liikuttavan komea. Lapset naureskelivat minulle, kun olin koko illan nenä ja silmät punaisina. Pillitin kyllä kieltämättä joka hetki, mutta en tainnut olla ainoa. Kyllä tällaiset rakkautta täynnä olevat juhlat ovat ihania!

Tällainen pikkukimppu oli jokaisella tytöllä (nyt jo hieman kuihtunut) ja pojalla tietysti rintapielessä kukka.

Siitä tumpeloinnista...Nuo kuvat poistuivat äsken kirjoituksesta ja kun ne jotenkin onnistuin taas lisäämään, niin teksti on vähän miten sattuu...No, kai siitä selvän saa.

Neulerintamalta ei tällä kertaa mitään uutta!